Saisiko olla 100 g tavallista arkea ja tai laitetaanko litra luontoelämyksiä tai liikunnan iloa? Ei rumpujen pärinää, uutuusterapiaa tai voimaantumistanssia, vaan tuiki tavallista arkea. Annos lepoa, ravitsevaa ruokaa, koiralenkki sadesäässä, sopivasti virikettä mielelle ja aivoille, sekä kohtuullisesti kuormitusta keholle.
Jokin aika sitten Helsingin Sanomissa oli juttu, jossa puhuttiin aikamme ilmiöstä. Elämme aikaa, jolloin asiat ja tapahtumat ovat kokemuksellisia ja eletään vahvasti tunteiden kautta. Menemme reippaasti fiilis, tunne ja merkityksellisyys edellä. Osaamme paremmin kuin koskaan sanoittaa tunteitamme, tunnistamme omia ja muiden tunteita ja tunteista puhuminen on arkipäivää. Suurimman osan päätöksistämme teemme tunne edellä. Ajassa ja opitussa on paljon hyvää, mutta olemmeko samalle tulleet rakentaneeksi itseään ruokkivan ansan, joka johdattaa meitä kauemmas arjessa tarvittavista taidoista?
Pelkkä tunteiden varassa toimiminen tai oman kokemuksen ylikorostaminen voi olla haitallista. Kaiken kokemuksellisuuden ja merkityksellisyyden rinnalla tarvitaan taitoja säädellä omia tunteita ja toimintaa. Tarvitaan pystyvyyttä tarttua toimeen ja joskus jopa jättää oma tunne-elämä vähemmälle huomiolle.
Korostuneen tunnetietoisuuden kääntöpuolella saattaa olla taitamattomuus hyvinvoinnin perusasioissa. Perusta arjenhallinnalle koetaan tylsänä ja vaivalloisena. Syy-seuraussuhteet, kuinka säännöllinen arkirytmi, nukkuminen, liikkuminen tai syöminen heijastuvat hyvinvointiimme eivät ole lainkaan itsestään selviä. Väheksymättä pätkääkään lääkehoitoa, diagnooseja tai muita ammattihenkilöiden tarjoamia palveluita ohjausta, kuntoutusta tai terapiaa uskallan silti olla sitä mieltä, että tavallisuus ei meinaa saavuttaa paikkaansa kaikkein kuumimpana trendinä.
Törmään korostuneeseen tunne-elämän merkityksellisyyteen ja omien kokemusten maailmaan myös työssäni. On yleistä, että yksilö osaa kertoa, mitä diagnooseja lääkäri on asettanut, tai millainen oirekuva häiritsee arjessa pärjäämistä. Omia tunteita osataan sanoittaa taitavasti ja perehtyneisyys omaan tilanteeseen ja omien tunteiden tarkkailu ovat usein pitkälle vietyä.
Havahdun aina, kun kuulen, ettei ulkoilu tai pihalla käyminen kuulu viikoittaiseen ohjelmistoon. Tai sisällä vietetään aikaa päivästä toiseen. Päivään ei kuulu minkäänlaista ateriarytmiä ja syöminen ajoittuu milloin mitenkin, sekä mitä milloinkin periaatteelle. Aika saattaa kulua pelaten ja päivät eivät juuri eroa toisistaan. Kun kaikki vaikuttaa olevan täydellisen epäjärjestyksessä on luontevaa pohtia, miksi illalla ei uni meinaa tulla ja vuorokausirytmi on täysin sekaisin.
Esille voi nousta tilanteisiin kytkeytyvät tunnetilat. Asiat tuntuvat liian vaikeilta muutettaviksi tai vastaavasti mikään ei oikein tunnu miltään, eikä tarvetta asioiden suunnan muutokselle nähdä tai haluta tunnustaa. Tunteilla on ohjat käsissään ja vallitsevat tunteet määrittelevät arjen kulkua.
Havahtumiseni muuttuu huolestumiseksi, jos ensimmäisenä ratkaisuna illan nukahtamisongelmaan nähdään lääkkeiden kokeileminen. En vastusta lääkkeitä, mutta kokeillaanko ensin annos tavallisuutta? Ja jos ei se tepsi, mietitään sitten lääkkeiden mahdollisuuksia. Pikaratkaisuilla pääsee harvoin haluttuihin lopputuloksiin. Joskus on nähtävä vaivaa, vaikka se tuntuisi hieman pahalta, jopa vaikealta ja vaivalloiselta. Kun puhutaan elintapoihin liittyvistä muutoksista, joihin kytkeytyy vahvasti tunteet, eivät muutokset ja uudet tavat synny hetkessä. Elintapojen muutos vaatii aikaa ja totuttelua. Kyseessä on maraton, ei pikamatka.
Oletko muuten huomannut, miten myös mainonta tukee helppoja ratkaisuja. Pari viikkoa sitten silmiini osui mainos, jossa väsyneen oloinen, hieman stressaantunut nainen kävelee kadulla ja mainoksessa tarjotaan tilapäiseen stressiin sopivaa lääkettä. Sen sijaan että mainoksessa olisi pyydetty naista hiljentämään tahtiaan tai karsimaan liiallista kiirettä, häntä opastetaan hoitamaan asia kuntoon lääkkeiden avulla.
Vastaavia mainoksia pyörii TV:n täydeltä. Mutta miten luoda muotia siitä, että syö iltapalan, pesee hampaat ja menee ajoissa unille? Keksitkö sinä siihen vastauksen? Miten tavallisuudesta ja hyvinvointia tukevista elintavoista voitaisiin luoda aikamme megatrendi?
#elintapaohjaus # hyvinvointi #elämänhallinta