Työkyky rakentuu tavallisina tiistaina
Työkykyä ajatellaan usein yksilön ominaisuutena. Todellisuudessa mielen hyvinvointi työpaikalla rakentuu arjen pienistä teoista ja niistä kasvuolosuhteista, joita luomme toisillemme joka päivä.
Työelämässä puhutaan paljon työhyvinvoinnista. Uusia toimintamalleja, kyselyitä, valmennuksia ja kehittämishankkeita syntyy jatkuvasti. Silti yksi työkyvyn tärkeimmistä rakennuspalikoista jää helposti huomaamatta, nimittäin arki.
Eivät juhlapuheet eikä yksittäiset hyvinvointipäivät, vaan tavallinen tiistai, jolloin tervehditään käytävällä, kysytään kuulumiset, vastataan viestiin, pidetään sovittu tauko ja jatketaan töitä.
Arki ei pidä itsestään ääntä. Ehkä juuri siksi arjen merkitys jää niin helposti varjoon. Kukaan ei yleensä kirjoita onnistuneesta kahvitaukokeskustelusta tai siitä, että kollega huomasi väsyneen ilmeen ja kysyi, miten oikeasti menee. Silti juuri tällaiset hetket muodostavat työelämän perustan. Arki ei useinkaan tunnu merkitykselliseltä silloin, kun sitä elämme. Sen vaikutukset huomataan usein vasta myöhemmin.
Metsäkään ei kasva siksi, että sille kerran vuodessa pidetään juhlapuhe luonnon merkityksestä. Se kasvaa, koska maaperä, valo ja vesi ovat riittävän hyviä päivä toisensa jälkeen. Työyhteisö toimii pitkälti samalla tavalla. Suotuisat kasvuolosuhteet rakentuvat niistä tavoista, joita toistamme joka päivä. Siitä, miten pyydämme apua, annamme palautetta ja puhumme toisillemme. Juuri näistä pienistä teoista muodostuvat ne kasvuolosuhteet, joissa työkyky voi vahvistua.
Nukunko riittävästi? Liikunko tarpeeksi? Muistanko palautua? Kaikki nämä ovat tärkeitä kysymyksiä. Työelämässä työkyky on kuitenkin myös yhteinen ilmiö. Se rakentuu ihmisten välillä.
Vaikka jokainen meistä on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, olemme samalla osa toistemme työympäristöä. Omalla toiminnallamme voimme vahvistaa työyhteisön työkykyä tai kuluttaa sitä. Ystävällinen kohtaaminen ei poista kiirettä, mutta se voi tehdä kiireestä hieman kevyemmän kantaa. Vastaavasti välinpitämättömyys voi lisätä kuormitusta silloinkin, kun työmäärä ei muutu lainkaan. Työkyky ei siis ole vain sitä, mitä teemme itsellemme. Se on myös sitä, millaiset kasvuolosuhteet luomme toisillemme.
Yksi yksinkertainen tapa pysähtyä oman toiminnan äärelle on selata edellisen viikon aikana lähettämiään viestejä ja sähköposteja. Ei arvioidakseen oikeinkirjoitusta tai pilkkuja, vaan pysähtyäkseen hetkeksi niiden sävyn äärelle.
Mitä viesteistä välittyy?
Näkyykö niissä kiire, kärsimättömyys tai pelkkä asioiden hoitaminen? Vai löytyykö niistä myös arvostusta, ystävällisyyttä tai edes tervehdystä?
Usein emme kirjoita kiireisiä viestejä siksi, että haluaisimme olla tylyjä. Kirjoitamme niin, koska meillä on kiire. Vastaanottaja ei kuitenkaan näe kalenteriamme. Hän näkee vain sanat. Itseltään voikin kysyä, jos en tuntisi itseäni, millaisen kuvan saisin tästä ihmisestä hänen viestiensä perusteella?
Harva meistä tulee ajatelleeksi, että jokainen lähettämämme viesti on samalla pieni pala työyhteisön kulttuuria. Yksi kannustava kommentti voi keventää toisen päivää. Yksi huolimattomasti kirjoitettu viesti voi jäädä painamaan mieltä paljon pidemmäksi aikaa kuin kirjoittaja koskaan arvaa.
Joskus työyhteisön kulttuuri näkyy hyvin pienissä hetkissä. Omat työt ovat valmiit, mutta huomaat kollegalla olevan vielä kädet täynnä tekemistä ja lupaudut hoitamaan yhden pienen asian hänen puolestaan. Kahvitauko on alkamassa, joten laitat kahvin valumaan ennen kuin muut ehtivät taukotilaan. Kesällä joku käy hakemassa lähikaupasta rasiallisen mansikoita yhteiseen kahvipöytään ilman sen kummempaa syytä. Yksittäisinä tekoina ne tuntuvat pieniltä. Yhdessä ne kertovat työyhteisöstä, jossa ihmiset huomaavat toisensa.
Näissä hetkissä piilee arjen suurin voima. Emme aina pysty vähentämään toistemme työmäärää tai ratkaisemaan kaikkia kuormituksen syitä. Sen sijaan voimme vaikuttaa siihen, millaiselta työpäivä toisesta ihmisestä tuntuu. Työkykyä ei vahvista yksi suuri teko, vaan kokemus siitä, ettei tarvitse selviytyä päivästä yksin.
Kesä tarjoaa hyvän hetken pysähtyä ja tarkastella myös omaa työkykystrategiaa. Millaisena haluan palata syksyyn? Ja ennen kaikkea, millaisia kasvuolosuhteita haluan omalla toiminnallani rakentaa työyhteisöni metsään?
Sillä juuri arki on se paikka, jossa työkyky joko vahvistuu tai vähitellen murenee. Ei siksi, että jokaisesta päivästä pitäisi tehdä täydellinen, vaan siksi, että pienillä, toistuvilla teoilla on usein paljon suurempi vaikutus kuin osaamme kuvitellakaan.
Työkyky ei kasva itsestään. Se kasvaa niissä kasvuolosuhteissa, joita rakennamme toisillemme joka päivä 🌱
avainsanat: työkyky, mielen hyvinvointi työpaikalla, työhyvinvointi, työyhteisö, työkyvyn tukeminen